”Be like water my friend”

“You must be shapeless, formless, like water. When you pour water in a cup, it becomes the cup. When you pour water in a bottle, it becomes the bottle. When you pour water in a teapot, it becomes the teapot. Water can drip and it can crash. Become like water my friend.”

-Bruce Lee

Bruce Lee sen tiesi. Ja ymmärsi. Tämä on kovasti minua viime aikoin mietityttänyt. Jokainen on jokaisella aikakaudellaan tai osaamisalueellaan oikeassa. Eikä koskaan muuttuva maailma muutu parempaan. Tai ainakaan ihmiset muuttuvassa maailmassa. Tarkennan.

Olen kuullut ikäisteni puhuvan, että nykynuoret on velliperseitä, jotka eivät osaa arvostaa ja kunnioitta työtä. Olen 70-luvun kasvatti ja aloitin työurani 80-luvun puolella. Minut opetettiin tekemään työtä. Aloitin viisitoista vuotiaana kuorimalla perunoita. Vapaata ei saanut, vaikka toivoi. Olinhan töissä. Töitä tehtiin paljon, koska vain sen avulla sai palkkaa. Ja sen palkan avulla sai asioita. Ei ollut muuta keinoa. Tämän päivän nuori aikuinen haluaa saada paljon myös. Hänelle kuitenkaan keino saavuttaa asioita ei ole tehdä se pitkän ja sitoutuneen työn kautta. 70-, 80-lukuversio: Tee työtä pitkään ja sitoudu, niin saatat saavuttaa jotain. 90-, 2000-lukujen versio: Tee jotain sen verran, että voit saavuttaa sen mitä tavoittelet. Sittenhän voit tehdä jotain muuta, jotain muuta tavoittelemaasi varten. Maailma muuttuu. Työn kunnioittaminen ja työntekemisen merkitys muuttuu. Onko se väärin?

Luen parhaillaan Saku Tuomisen ja Pekka Pohjakallion Työkirjaa. Pidän heidän ajattelumallistaan, jossa haastetaan (ainakin toimistotyössä) nykyinen ajan mittaamiseen perustuva työn tekemisen malli. Teollistuvassa yhteiskunnassa aikanaan vajaa parisataa vuotta sitten keksittiin, että ihminen tekee tietyssä ajassa tietyn määrän työtä. Tästä työstä maksetaan tehtyyn aikaan perustuva palkka. Verraton systeemi, jos työnä on vääntää mutteria linjastolla. Tämän päivän työn tekeminen on astunut monilla aloilla tuon mitattavuuden ulkopuolle. Saku Tuominen ja Pekka Pohjakallio tutkivat toimistoalaa, mutta näkemykseni mukaan teoriaa on helppo laajentaa moneen muuhunkin alaan. Mitä jos palkkaa tai palkkiota maksettaisinkiin saavutuksen mukaan, eikä siihen käytetyn ajan?

Olen itse töissä mainostoimistossa. Kun kirjoitan asiakkaalle tarjouksen mainonnan tekemisestä törmään ajattelumallissa yllä kuvaamaani dilemmaan. Normaali proseduuri on kirjoittaa tarjous työhön arviolta käytettävästä työajasta. Mieleni tekisi kuitenkin kysyä asiakkaalta: Paljonko maksat hyvästä ideasta? Mikä on sen arvo? Paljonko hyvä idea maksaa? Entäpä jos tämä ajattelumalli siirretäänkin tuotantolinjaan. Maksetaan palkkaa saavutusten, ei siihen käytetyn työajan mukaan.

Näinhän ei tietenkään voi tehdä. Vai voiko? Voidaanko jo vasta 200 vuotta vanha (nuori) aikaan perustuva mittausjärjestelmä korvata toisella? Jokaisen aikakauden jokainen asia on aikalaisistaan aina oikein. Viikingit uskoivat oikeasti pääsevänsä Valhallaan notkuvien pöytien ääreen kuoltuaan taistelussa. Englantilaiset uskoivat oikeasti, että on pirun fiksua ajaa vasemmalla. 80-luvun puolivälissä suuri massa suomalaisia oli oikeasti sitä mieltä, että Dingo on hyvää musiikkia.

Tarkoitukseni ei ollut kirjoittaa vain ajan käyttämisestä työn mittarina, vaan halusin siitä esimerkin suhtautumiseemme muuttuvaan maailmaan. Onko muuttuvaa maailmaa vastaan kapinoiminen keski-ikäinen ilmiö? Miten tämä esimerkkimme nuori voi tulla ja olla kolme kuukautta hommissa, pakata repun selkään ja lähti patikoimaan Intiaan. Kuinka pitkäksi aikaa? Millä oikeudella? Eihän niin saa tehdä!

Voi, kunpa oppisin itse hyväksymään muuttuvan maailman. Tällä hetkellä kehitys kehittyy exponentiaalisesti. Kaikki tehty kehitys kehittää uutta ja näin ollen maailmamme teknologiaharppaukset vain kasvavat. Minun lapseni istuvat tuon laukkaavan hepan kyydissä huomattavasti tiukemmin, kuin minä istun. Maailman ihmeellisyydet ovat vasta tulossa ja uskon, että eno tippuu veneestä viimeistään silloin, jos se jaksaa vielä jankuttaa siitä tuleeko porukka kasiin töihin vai ei. Ja kuka tulee? Ja miksi?

Voi kunpa. Toivon meille keski-ikäisille muuttuvien asioiden hyväksymiseen voimia. Legendaarinen Bruce Lee sen kuvasi hyvin. Hän sen tiesi. Opi se sinäkin. ”Be like water my friend.”

Image

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.